Kouluratsastusta 21.11

Kouluratsastusta 21.11

Ratsastamme tänään klo: 20:00 kouluratsastuksen merkeissä Ninovanin kentällä. Tunnin aiheena ovat väistöt, joten tunti soveltuu kaikille Ninolaisille.

- Tunnille osallistuvat seuraavat hevoset: Chilaili, Kenda, Sawni ja Bondi (omalla hevosella voi myös osallistua)
- Ilmoittaudu alla kera hevostoiveen
- Kuittaus tänään tai viim. viikon päästä tästä päivästä

Kuittaus:

Tälläkertaa kuittaaminen tapahtuu lyhyellä kuvauksella siitä, miltä sinä ja ratsusi näytitte kun yrititte raviväistöä. Onnistuiko väistö, paistoiko molemmista helpotus? Vai menikö se sittenkin päin mäntyä, poni oli mutkalla kuin puutarhaletku ja omat kasvosi loistivat punaisena kuin tomaatti? Ole luova, bonukset jaetaan nyt parhaista kuittauksista.

Tältä tunnilta on hevosen statsien lisäksi mahdollista saada seuraavat bonukset:

+ 4 rajatonta pistettä (mahdollista sijoittaa mihin osaamisalueeseen tahansa)
+ 3 kouluratsastus pistettä
+ 2 istunta pistettä

Osallistujat:

Annika & Indi / Kuitti tullut
Sinja & Lintu / Kuitti tullut
Latu & Rilla / Kuitti tullut
Tintti & Kenda

(vaikka hahmoni ei ole vielä valmis, niin saanko osallistua?)

Indillä mukaan :>! Sovitaan että tapahtuu tänpäiväisen ilmansatulaaratsastelun jälkeen, kun päiväkirjaan menin jo kirjoittelemaan : D

Minä omin taas Chilailin ja tulen toki mukaan :3

Tintti, voit tulla tuntihevosella mukaan jos haluat c:
Annika ja Sinja mukana!

Rillan kanssa änkypunkuilisin mukaan, jos vain on mahdollista? 8>

Tottakai! <:

Päätinpä olla reipas ja kuitata tämän samantein~

Meidän raviväistöt eivät onnistuneet niin mitenkään, kuten ei oikein mikään muukaan koko tunnilla. Rilla tuntui suorastaan juoksevan, ja aina kun yritin väistättää sitä ravissa tuntui kuin se kipittäisi altani pois kuin energiajuomaa ottanut oravanpoikanen.
Ylitaivuttuneisuudesta ei voitu edes puhua samassa lauseessa Rillan kanssa, sillä se ei taipunut niin mihinkään suuntaan -sen ainoa tavoite tuntui olevan että päästäisiin mahdollisimman äkkiä takaisin uralle, jalat tikuttivat tuhatta ja sataa ja väistön sijasta tunnuin tekeväni erittäin väljää kaistanvaihtoa täysperävaunurekalla... Yhtä loiva liike, yhtä kovasti pelkäsin että jyräämme vielä jonkun sellaisen kylkeen joka oli tehnyt jyrkemmän ja kauniimman väistön ja päässyt siten aiemmin kaista- ei kun uralle. Tänään ei ollut ihan meidän harmonisin mahdollinen päivä.

Kuittaus:

Kouluratsastus - kuningaslaji! Chilailin ja minun yhteistyöni oli kangertelevaa ja tamma hömpötteli väistössä vaaleanpunainen kieli hampaiden välistä ulkona roikkuen. Mitä enemmän vaadin, sitä enemmän kiemurtelevalta käärmeeltä Lintu tuntui allani - ei siis suomeksi mennyt todellakaan putkeen. Hiki alkoi virrata kasvoillani, mutta saimme kuin saimmekin yhden onnistuneen väistöpätkän, joka näytti ja tuntui miltei täydelliseltä! Olematon yhteistyömme ja kädettömyyteni näyttivät varmasti huvittavilta katsella, mutta kyllä me kehitymme!

Joo Tintti tahtoo tulla hevosella Kenda ja huomenna kun hahmoni tänne tyrkin niin pistän samalla kuittausta tulemaan.

Kuittaus:

Meidän raviväistömme olivat kertakaikkisen hosuvia. Juuri kun olin saanut ponin oikein päin ja siististi muotoon, se fiilisteli muista hevosista ja päätti kangerrella allani lipuen hitaasti uralle. Uusi yritys, tasainen ulko-ohja ja poni yritti. Indillä ei ollut minkäänlaista halua tehdä oman päänsä mukaan, vaan se vietti raviväistöt kiilaten suoraan Linnun takapuoleen.
Viimein, kun tarpeeksi nipotin hevoselle yhteistyön mauttomuudesta, se päätti tehdä edes jotain nätisti ja sain kuin sainkin aikaan kivoja väistöjä pienen paikanvaihdon seurauksena. Ilmeisesti Rillalla ei ollut niin mielenkiintoinen peräpää, joten sain viimeiset väistöt tehtyä siististi ja poni keskittyi väistämiseen enemmän kuin edellämenevän häntään. Indin kaveririippuvaisuus käy kieltämättä hermoille, joten päätin muutamaan kertaan toistaa pätkän ihan ylimääräisesti ja vaikka kirjava osasikin varsin nätisti lipua pohjetuntuman alta, se pysyi sentään muutamassa väistössä oikein päin ja omalla alueellaan. Ohjasapuja tamma vieläkin väistää, mutta pohkeelle se sentään vastasi ja lopputulos oli ihan kiva. Ei menny niinkuin strömsössä, mutta ainakin sinne päin - olihan tää koeratsastuksen jälkeen ensimmäinen päivä ja toinen kerta, kun pääsin kunnolla hevoseni selkään, ja alkutunnin persoonataistelun jälkeen tuntui hyvältä tehdä edes jotain edes jotenkin oikein.

Tintin kuittausta vaille valmis tunti!

Dodiin täältä tullaaan!

Siitä olikin kauan, kun intiaanipoikamme oli viimeksi hevosen selässä istunut. Mies oli aina vain keskittynyt hevosen kuuntelemiseen, ei kouluratsastuskiemuroihin. Niinpä ratsastuksenohjaaja oli joutunut selittämään alusta saakka, miten se väistö piti tehdä. Aquene teki ensin puolipidätteen ja alla kiltisti liikkunut Kenda käänsi korvansa taakse kuunnellakseen ohjastajaansa. Hellästi mies painoi pohkeensa neuvottuihin kohtiin, ja sai kuin saikin hevosen liikkumaan sivulle, muttei suinkaan ravissa, vaan oudossa töksähtelevässä käynnissä. Kovasti intiaani antoi hevoselle pohkeita ja maiskuttikin, mutta vasta viimeinen askel vaikutti ravilta.

Kauniisti Kenda oli muodossa mennyt ja ratsastajaansa kuunnellut, mutta ensimmäinen raviväistön tekeminen oli ollut säälittävää räpellystä. Huolimatta epäonnistumisestaan, Aquene oli tyytyväinen itseensä; hän oli ainakin väistänyt jotenkin.