Maastoestetunti 25.11

Maastoesteitä Nino derbyllä 25.11

Loistava tilaisuus tutustua Ninovanin maastoesterataan hoitohevosen tai oman hevosen kanssa. Tunnilla käydään helpomman reitin esteitä lävitse, alkuverryttelyt kentällä. Tunnilla ei ole vaadittua tasoa, syystä että kaikki tallilaiset ovat vielä nolla statseilla.

- Tunnille osallistutaan hoitohevosella tai omalla hevosella
- Ilmoittaudu alla, viimeistään 16.11
- Kuitata voi ennen pitopäivää, mutta viimeistään viikon jälkeen sen (aikaa on siis rutkasti).

Tältä tunnilta on hevosen statsien lisäksi mahdollista saada seuraavat bonukset:

+ 3 motivaatio pistettä
+ 2 maastoratsastus pistettä
+ 2 istunta pistettä

Kuittaus:

Kerro yhdestä hypystänne maastoesteradalla. Kerrontamuoto ratsastajan näkökulmasta. Oliko hyppy onnistunut? Vai erityisen epäonnistunut? Fiilistele ja kuvaile luovasti! Kuittauksen pituudelle ei ole minimi eikä maksimi rajaa.

Osallistujat:

Reneth & Sawni / Kuitti tullut!
Latu & Rilla / Kuitti tullut!
Sinja & Lintu / Kuitti tullut!
Annika & Indi / Kuitti tullut!
Veera & Lewa / Kuitti tullut!

Minä osallistun Sawnilla. Minut listaan absolutely!

Miksi tuossa lukee "Ilmoittaudu alla, viimeistään 16.11" kun eikös nyt ole jo 18 päivä, vai elänkö sittenkin tulevaisuudessa?

Iltasella ei pitäisi tehdä näitä hommia - oon kauniisti hypellyt viikoissa. 23.11 on siis oikea päivämäärä, muokkailen sen tuonne! Mutta siis, mukana olette!

Rillan kanssa ollaan ehdottomasti mukana! : )

Jei, mukana <:

Unohtui varmaan mainita, että kuittaukset voi hoitaa tänne samaan aiheeseen sitten ajallaan. Kuitata saa kun siltä tuntuu, ja statsit tulevat voimaan heti kuittauksen tapahduttua. Bonukset ilmoitetaan vasta kaikkien vastattua / viimeistään viikon jälkeen pitopäivän.

Mekin tullaan Chilailin kanssa!

edit // sokea minä

Indi ja Annika mukana :>!

Pääsenkö Lewan kanssa mukaan?

Kaikki mukana! <:

Kuittaus:
Viileä tuuli heilutti hiuksiani - eikun, nehän olivat liimautuneet kypärän alle tiukasti yhteen. Aavistuksen liian pieni turvaliivi sai oloni ahdistuneeksi ja Linnun innosta puhkuva olemus sai vannoutuneen kouluratsastajan melkein tutisemaan puikoissa. Lähestyimme estettä ja tiedostin, että vauhdin hurmaan päässeellä mustangilla oli liikaa vauhtia. Puolipidäte - ei reaktiota. Tiukempi pidäte, ja jarru alkoi löytyä, mutta hyvin hennosti. Taisivat jarrupalat olla lopussa. Linnun ajatus oli enemmänkin, että nyt mennään eikä meinata! Tamma hyppäsi kiinteän puunrunkoesteen yli mahtavalla ilmavaralla, mutta minä jäin hypyssä suuresti jälkeen, enkä antanut tarpeeksi ohjaa tammalle, joten näytimme varsin mielenkiintoiselta. Ikävästi nytkähtäen tömähdin takaisin satulaan ja ensimmäinen ajatukseni oli; "JES! Hengissä!"

Kuittaus:
Ensimmäisen maastoesteen ylitys. Lähestyminen esteelle tapahui järkyttävällä kiireellä, ei kerennyt sanoa juuta eikä jaata, Sawni ei juurikaan kuunnellut minua, hörhöili ensin päättömästi oikealle ja sitten vasemmalle. Päädyimme paria metriä ennen esteen vasempaan reunaan, pidättelin hengitystäni, vilkuilin vuorotellen edessä olevaa risuista estettä ja hevosen akselinsa ympäri vispaavia korvia. Yitin nähdä tamman korvienvälisen järjenjuoksun, mutta otsajouhet ne vain tuulessa liehuivat. Meneekö yli vai eikö mene. Jähmetyin satulaan enkä saanut takamustani ylös kevyeeseen istuntaan. Takapuoli tuntui sementiltä. Minulla sekä hevosella molemmilla ongelmia asentojemme kanssa.

Hyppy oli katastrofi, hirveä ja niin epäonnistunut kuin hyppy vaan voi olla. Oliko se edes mikään hyppy? Kompastuminen esteen ylitse (ei siinä ainakaan mitään liitovaihetta ollut), sanoisin. Esteen jälkeen molemminpuolinen hämmennys ja vilkuilu ympärille.

t. Pelle-Hermannit.

Kuittaus
Lähestymme Lewan kanssa estettä joka on mielestäni aivan liian suuri, mutta Lewan mielestä helppo. Este on radan viimeinen, mutta ei sen radan jota meidän pitäisi suorittaa. Ori nimittäin ampaisi väärälle esteelle, ja olemme helpon reitin sijaan jollakin muulla. Lähestyessämme valtaisaa tukkia saan Lewan juuri ja juuri hallintaani, emme kuitenkaan ehdi enää kääntyä joten valmistaudun hyppyyn. Lewa on hieman ihmeissään, olinhan ensin yrittänyt kääntää ja hidastaa, mutta nyt annankin sen mennä. Juuri esteen edessä Lewa epäröi, karjun ratsailla "mene, mene japjap!" ja Lewa hyppääkin. Hyppy on siis melkein paikaltaan aloitettu ja Lewa ei voisi selviytyä siitä kunnialla. Yritän keskittyä hyppyyn joka tuntuu loputtoman pitkälle. Lopulta Lewan kaviot tömähtävät onneksi maahan ja jatkamme matkaa, onneksi terveenä. Ohjaan Lewan vielä oikean radan viimeiselle esteelle, sillä haluan hallita orin.

Kuittaus:

Muutama este oli takana, kun lähestyimme Indin koulutustasoon nähden suhteellisen keskikokoista estettä. Se ei ollut erityisen korkea eikä pitkäkään. Indi imi esteelle vauhdilla, ja nopea lähestyminen takasi sen, että jouduin ennen estettä käyttämään reilusti pidättäviä apuja. Muutama metri ennen ponnistuspaikkaa hidastin askelta ja napautin ponnistusvaiheessa pohkeillani Indin kylkiä, mutta puolipidäte ja valmistelut eivät aiheuttaneet tammassa minkäänlaista reaktiota parempaan suuntaan. Ponnistus sujui ihan hyvin, vaikkakin Indi suhteutti vauhtinsa niin, että olisimme maltillisessa laukassa voineet mahduttaa vielä yhden laukka-askeleen esteen eteen. Indin hyppy oli valtava, korkea ja pitkä. Alastulo todellakin kärsi - en ollut odottanut niin suureellista hyppyä ja siksi myötäsin vähemmän kuin Indi tarvitsi. Poni otti muutaman tukiaskeleen esteen jälkeen ennen kuin sai jaloillaan kunnolla vastaan. Heilahdin hieman taaksepäin ja poni jatkoi järjetöntä laukkaansa.

Kaiken kaikkiaan hyppy oli hieman suhteeton, aivan liian suuri, eihän esteessä juuri ollut hyppäämistä nimeksikään.

En tiedä mikä minuun meni kun osallistuin Rillan kanssa maastoesteille, en ollut vielä aivan sujut uuden hevoseni kanssa -siinä olikin astetta enemmän ihmeteltävää kun homma toimikin! Okei ei me isojakaan esteitä hypätty, mutta en tippunut eikä tapahtunut muutakaan häslinkiä.
Erityisen ylpeä olin eräästä hypystä tukilla, sillä olin jokseenkin varma että siinä me mokataan -korkeus ei ollut huima, mutta minua jännitti ja se tarttui Rillaankin. Varauduin jo sataprosenttisesti siihen että lennän mitä luultavimmin esteen yli ilman hevosta, kun tamma jo ponnistikin -ja korkealta ja kovaa se menikin! Oli turha haaveillakaan että olisin pysynyt hypyssä mukana, mutta vaikka leijuinkin vähintään sen 10 cm satulan yläpuolella en kämähtänyt alas, ja hypyn jälkeen sain jopa jalustimetkin takaisin jalkaan laukkaa tiputtamatta -ehkä suurin osa oli vain tuuria, mutta onnistuttiin silti kerrankin ratsastustunnilla! Hyvä me!