Kaiun hoitopäiväkirja

Herranjestas, nyt sitä mennään. Sain jollain ihmeen kaupalla hommattua itselleni hoitohevosen Ninovanista. Enkä ihan mitä tahansa hevosta, ehkä upeimman yksilön! Ehkä en ollutkaan niin säälittävä ja aikaansaamaton pelle. Olin tarttunut vihdoin eteeni aukeavaan tilaisuuteen ja saanut kerrankin haluamani. Puhuin aikaisemmin Ninovanin omistajan Sannin kanssa puolisen tuntia puhelimessa ja keskustelimme läpi mahdollisuuksistani ryhtyä Sawnin hoitajaksi. Kyselin Sannilta hieman tamman luonteesta ja kyvyistä, historiasta ja entisistä omistajista. Selvisi, että tamma on kiertänyt monella eri omistajalla ilmeisesti sen jääräpäisen luonteensa vuoksi. Ah, tällaisen hevosen minä juuri nyt tarvitsisin. Juuri kun olin luvannut itselleni, että hankin rauhallisen ja mahdollisimman helpon opetusmestarin hoidokikseni. Jotenkin päädyn aina Sawnin tyyppisten hevosten selkään.

Sovimme Sannin kanssa minun ja Sawnin ensimmäisen tapaamisen täksi päiväksi. Kohta täytyisi lähteä, ei saa jännittää! Kaikki menee hyvin. Uusi talli, uudet ihmiset ja hevoset. Aina yhtä jännittävää mennä ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan. Marssin vanhan kerrostalon portaat alas ja päädyin parkkipaikalla seisovan autoni ohjaamoon istumaan. Istuin hiljaa paikallani ja katselin hetken ulos ikkunasta. Kaivoin määrätietoisesti laukustani ripsivärin ja ehostin hieman silmiäni ja kampasin tukkani. Käynnistin auton, se yski ja tuhisi hetken verran kunnes päätti totella käskyäni ja pomppasi eteen päin, koska olin unohtanut pistää pakin päälle. Ja melkein oltiin ojassa. Saamari!!! Minä ja ajotaitoni. Käänsin keulan kohti mootoritietä ja matka Ninovaniin sujui yllättävän nopeasti. Maisemat olivat kerrassaan upeat. Ajoin eteläistä tallille johtavaa pikkutietä 40 km/h, koska täytyi jäädä haukkomaan henkeä kyseisten maisemien takia ja luultavasti olisin kovemmassa vauhdissa ajanut jorpakkoon tai jonkun viattoman päälle. Vuoret ja kaikki. Sanoinkuvaamatonta. Aurinko paistoi silmiini, mutta erotin Ninovanin valkoiset rakennukset. Rakennelmat, valkoiset aidat, kukkaistutukset ja tarhan portit muodostivat upean kokonaisuuden. Horisontista erotin vihertävän metsän ja niityt. Onko tällaisia paikkoja oikeasti olemassa? Saapuessani tallin alueelle huomasin hevoset. Missähän minun mahdollinen tuleva hoitohevoseni mahtoi lymytä...

Pihaan saapuessani tutkailen hieman ympärilleni ikkunoista ja auton peileistä. Näin takapeilistä lähestyvän hahmon. Avasin turvavyön ja pomppasin ulos autosta.
"Päivää! Oletko kenties Neye?", nuori nainen puhui ja katsoin häntä hetken silmiin ja tunsin olevani koomassa. Napautin itseäni mielikuvitusluunapilla ja ojensin käteni kätelläkseni.
"Hei! Olenpa hyvinkin. Tulin Sawnia katsomaan", hymyilin ja sitten kättelimme.
"Juu, niimpä minä aavistelinkin kun en tunnistanut autoasi. Minä olen Sanni", hän esittäytyi.
"Omistat upean tilan. Tätä paikkaa ei voi sanoin kuvailla!", kehuin.
"Kiitos. Tämän eteen on nähty todellakin vaivaa".

Kävelimme valkoisten aitojen reunustamaa siististi muotoiltua hiekkatietä kohti Sawnin tarhaa. Ihailin tarhojen suoria lautoja ja kauniita portteja. Kaikki oltiin rakennettu maksimaalisella tarkkuudella. Ei yhtäkään puuttuvaa laudanpätkää tai likaista juoma-automaattia. Kävellessämme Sawnin tarhalle Sanni selitti minulle tilan historiasta ja kertoi yksityiskohtia hevosista. Ilmeisesti tänää tallille oli myös saapunut myös uusi yksityishevonen. Kaikki kuulosti niin mielenkiintoiselta, että olisin voinut istahtaa heinikolle, ottaa heinänkorren hampaitteni väliin ja vain jatkaa kuuntelemista. Saavuimme Sawnin tarhan portille. En nähnyt vilaustakaan hevosesta.
"Se on tuolla suojakatoksessa meitä piilossa. Ellei se ole karannut", Sanni naurahti ja vislasi niin kovaa, että korvassa rusahti. Tamma työnti uteliaasti päänsä ulos katoksesta ja lähti kävelemään sipsuttavin askelin meitä kohti. Puolessavälissä matkaa se hirnahti niin kovaa, että korvassani rusahti uudelleen Sannin vislauksen jälkeen. Hetken aikaa ääni toistui korvassani muutamia kertoja.

Saimme hevosen naruun kiinni ja suuntasimme tallia kohti. Luoja, miten kaunis talli. Miltähän se mahtaa näyttää sisältä? Sawni leikitteli hiuksillani ja yritti leikkimielisesti napata hupparini hupusta. Arvasin joutuvani heti kiusan kohteeksi. Kielsin tammaa napakasti, jonka jälkeen se rauhoitui hetkeksi ja jatkoi kävelyään normaalisti naiselliseen tahtiinsa. Ja talli, kyllä se oli niin upea sisältä kuin olin kuvitellutkin. Hevosten temppeli. Sanni kertoi, että tallin yläkerrassa on asuntoja. Luksusta. Hän kertoi minulle kaiken oleellisen talliin, tavaroihin ja varusteisiin liittyen. Täällä kaikki oli tarkasti suunniteltu ja sijoiteltu. Huh huh! Huokaisin. Katselin ympärilleni samalla kun pistin Sawnin käytävälle kiinni.
"Katsotaampa nyt vähän sinua. Olet kuulemma villi tapaus. Tai niin ainakin puhutaan", puhuin tammalle ja siirryin sen pään viereen.
Tarkkailin sen silmiä, korvia ja yleistä olemusta muuten vain. Se ihmetteli minua vähintäänkin yhtä paljon kuin minä sitä. Sanni lähti neuvottelemaan joistakin erittäin tärkeistä asioista ja lupasi soittaa myöhemmin kyselläkseen miten minun ja tamman loppupäivä sujui. Päätin, että tänään me tutustuisimme ihan vain harjauksen merkeissä.
"Voi kun olet kaunis", ihailin Sawnia ja se laski päänsä hetkeksi syliini. Luottaako se minuun? Vai haluaako se vain käyttää minua jonakin telineenä? Nautin hetkestä ja kosketin sitä otsaan ja korvan taakse. Siirryin pois, otin harjan käteeni ja aloin vedellä sulavia ja pehmeitä liikkeitä tamman selkää pitkin. Se hieman säpsähti kosketustani, mutta laski päänsä takaisin alas. Lieneekö hieman väsynyt tänään. Ehkä sillä olikin jano. Hain sangon, täytin sen vedellä ja tarjosin sitä neidille. Turpa upposi veteen ja silmäluomet lurpsahtelivat juomisen tahtiin.

Pienen yhteisen hetkemme jälkeen palautin Sawnin tarhaan ja jäin katsomaan sitä tarhan portille. Se ei välittänyt minusta, lähti sipsuttelemaan ylväänä matalaan majaansa ja jäi sinne seisoskelemaan. Koitin nähdä vielä pilkahduksen tammasta, mutta en jaksanut kiertää tarhan toiselle puolelle sen tähden. Kävellessäni parkkipaikalle kuulin taas tamman kimeän hirnahduksen ja käännyin katsomaan. Sen pää pilkisti majasta ja se ojenteli kaulaansa niin että turpa halkoi yläilmoja.

----------

Harjaus + 2 p
Talutus + 1 p
Motivaatio + 3 p

Teillähän sujui ensimmäinen päivä mitä parhaiten. Itseasiassa on tosi kiva kuulla, ettei Sawni heti pelästyttänyt sinua tökeröllä käytöksellään, vaan tajusi antaa hyvän ensivaikutelman: tästä eteenpäin on siis varaa vähän temppuillakin! <:

- Sanni

Saavuin Ninovaniin noin suunnilleen neljän aikaan iltapäivällä ja paikanpäällä näytti olevan ennätysmäärä hevosihmisiä tänään. Ilmeisesti muutkin olivat tulossa koulutunnille, jonne olimme mekin menossa Sawni-prinsessan kanssa. Lähdin rennosti kävelemään toimiston suunnille ja pysähdyin hetkeksi vilkuilemaan näkyisikö ketään reitilläni. Kuuntelin puheliaita ääniä, jotka kuuluivat tallin toisesta päädystä. Olenko muka joku hiiviskelijä? Saavuin toimistolle. Vilkaisin listaa, joka oli hetki sitten tulostettu toimiston pöydälle. Kolme ratsukkoa oli tulossa tunnille minun ja Sawnin lisäksi. Toimiston ovesta ulos päästyäni huomasin vastapäisen satulahuoneen ovella liikettä. Joku oli selin minuun päin ja selvitteli käsissään olevia suitsia. Kävelin lähemmäs ja vaaleatukkainen tyttö kääntyi minua päin ja tervehti yllättyneesti. Tervehdin ja rohkenin kysyä tietäisikö hän monelta koulutunti alkaisi. Tiesinhän minä sen tietysti monelta tunti alkaisi, halusin vain aloittaa keskustelun jollain tapaa. Tyttö vastasi minulle ja esitteli itsensä kohteliaasti Annikaksi. Hymyilin hänelle ja löpisimme hetken verran tallista ja hänen hevosestaan Indistä. Annika vaikutti varsin mukavalta nuorelta naiselta, ehkä myös hieman ujolta niin kuin minäkin.

Lähdin noutamaan suloista sabinonväristä prinsessamustangia tarhasta. Mitähän tamma sanoisi minusta tänään? Eilen se oli ollut hyvin lepsu ja kiltti, mutta olin kuitenkin varautunut. Reaktioita voisi olla monia, koska olinhan vielä lähes vieras henkilö tammalle. Saavuin Sawnin tarhalle ja huutelin sitä kovaan ääneen. Se oli taas seisomassa matalassa majassaan suojassa auringon kuumottavalta paahteelta, eikä tietenkään halunnut tulla sieltä luokseni. Olisihan se pitänyt arvata! Eihän se tule kun en osaa vislata niinkuin Sanni. Sujahdin lankkujen välistä tarhaan ja lähdin kävelemään kohti Sawnin katosta riimunnaru kädessä. Puhelin ääneen, jottei tamma saisi hepulia heti alkuunsa tarhaan tunkeutuneesta epäilyttävästä vieraasta. Tamma kurkisteli minua ensin uteliaana laatikkomaisesta katoksestaan ja käänsi sitten korvansa uhkaavasti luimuun. Se oli varautunut, koska olin itsekin varautunut. Ja se vaistosi sen. Tarkkailin hevosen seuraavaa reaktiota ja hidastin vauhtiani. Päätin kuitenkin jatkaa juttelua ja kävelin hitaasti kohti tammaa. Otin maahan pudonneita heinänkorsia ja ojensin niitä Sawnille lähestyessäni sitä. Se perääntyi katoksen nurkkaan ja käänsi minulle takamuksensa. Juttelin hetkisen aikaa tammalle ja päätin kääntää sille itsekin takamukseni. Lähdin kävelemään takaisin tarhan portille. Kävelin hitaasti ja kuulin kuinka se lähti hiiviskellen seuraamaan minua. Hähää! Ehkä se ei vihaakaan minua. Taitaa vain leikkiä kanssani. Äkkiä Sawnin pää oli vieressäni ja seisoimme paikallamme tarhan portilla. Se nosti päänsä pääni korkeudelle ja huokaisi syvään ikäänkuin: "No, mennään sitten. Urpo."

Talliin päästyämme karsinat olivat täyttyneet ratsuista ja ratsastajista. Tein nopean tilannearvion ihmisistä tallissa ja huomasin, että kaikki keskittyivät hevostensa varustamiseen koulutuntia varten. Taluttaessani Sawnia karsinaan hymyilin ja tervehdin käytävällä seisovaa punatukkaista tyttöä sekä ohi tallustelevaa kevytkroppaista nuorta miestä. Karsinassa pistin itsekin tamman kiinni, koska se oli kuulemma hoidettaessa kuin hurrikaani. Kävin hakemassa harjat, satulan ja suitset. Aloitin harjaamisen ja Sawni vain ihmetteli touhujani. Se haisteli vaatteisani ja yritti analysoida hajuja takinhelmassani. Harjaamisen ja tarkan puunaamisen jälkeen hain prinsessan suitset ja satulan. Tuodessani satulan karsinan puolelle hevosen karu ilme kertoi kaiken. Huokaisin tyynesti ja astelin rohkeasti luimistelevan hevosen vierelle, nostin satulan selkään ja asettelin sen paikoilleen. Tamma ei ollut siitä enää juuri moksiskaan ja seuraavaksi oli suitsien vuoro. Kiinnitin soljet ja painoin kypärän päähäni.

Kentälle päästyämme minua ei jännittänyt enää ollenkaan. Sawni seisoi paikallaan kiivetessäni satulaan. Se tarkkaili muita kentällä olevia hevosia ja siirtyi vaistomaisesti käyntiin minun vielä säätäessäni jalustinta selästä käsin. Kävelimme alkukäyntejä ja uppouduin tamman rentoon käyntiin. Tämä on ihanaa. Ravi oli aluksi aivan järkyttävää, mutta hetken päästä aloimme molemmat rentoutua. Teimme ravissa paljon lisäyksiä, taivutuksia ja väistöjä. Sawni osoittautui erittäin herkäksi hevoseksi ja toimi istunnalla mainiosti. Tammalla oli pomppuinen ravi, mutta jonkin ajan kuluttua hiffasin kuinka siinä tuli istua. Laukkaan neiti päätti lähteä vauhdilla ja kyselemättä. Hetken ajan tuntui siltä, että olisi voinut ehkä vähän varautua tilanteeseen istumalla tiiviimmin satulassa. Horjahdin satulan takakaaren päälle, mutta sain tasapainon pidettyä. Tamma heitti säälittävän pienen pukin ja naurahdin ääneen. Jatkoimme hetken vauhdikkaasti kunnes rauhoittelin tammaa äänellä ja istunnalla. Se alkoi kuunnella minua ja kokosi laukkaa sopivasti minun mielikseni. Teimme laukassa harjoituksia ympyrällä, kokeilimme muutaman kerran myös yksittäisiä laukanvaihtoja. Laukka alkoi tuntua joustavalta ja rennolta.

Ensimmäisen ratsastustuntimme jälkeen talutin Sawnia takaisin talliin ja olin erittäin tyytyväinen, puutunut sekä janoinen. Hevonenkin näytti ilmeisen tyytyväiseltä ja sekin janoiselta. Tämän hevosen kanssa tulisi varmasti upeita hetkiä. Ja tämä oli varsinaisesti ensimmäinen askel yhteisellä polulla.

----------

Harjaus + 2 p
Talutus + 1 p
Motivaatio + 3 p

Hyvinhän se tunti sujui! Ja on mahtavaa lukea, että teillä alkaa Sawnin kanssa näinkin pian synkkaamaan: se jos jokin on ablodien arvoista. Taidattekin olla Sawnin kanssa ihan unelmapari, eiköhän teistä vielä kuulla kilparadalla ;>

- Sanni

Kaadoin kahvia termosmukiin, nappasin laukkuni eteisen nurkasta ja riensin pikaisesti autooni. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän aamulla ja oli suorastaan ihme, että olin jaksanut nousta sängystä jo seitsemän aikoihin.

Talli oli hiljainen ja varsin autio. Ketään ei näkynyt missään. Kävelin satulahuoneeseen ja heitin nahkaisen laukkuni Sawnin kaappiin. Vaihdoin äkkiä ratsastushousut jalkaani ja lähdin kahvimuki kädessäni ulos tallista katselemaan upeita maisemia. Istahdin tallin pihalla olevalle rautaiselle penkille ja siemailin nautiskellen hieman viilentynyttä kahviani. Suljin hetkeksi silmäni ja kuuntelin lintujen laulua.
"PÖÖ!" kahvit läikkyivät mukista ja avasin silmäni säikähtäneenä. Keikahdin miltei tuoliltani. Reaktioni oli varmasti naurettavan näköinen.
"Huomenta. Ei ollut tarkoitus säikäyttää! Tai oli. Etkai sotkenut vaatteitasi?" Sanni sanoi ja hihitteli ilkikurisesti. "Olin tekemässä aamutallia ja kuulin, että joku tuli autolla pihaan, mutta en nähnyt ketään. Ainiin, jos haluat lisää kahvia niin tallin kahvinkeitintä saa käyttää. Ostin juuri uutta kahvia sinne." Sanni sanoi ja hymyili nyt hieman kiltimmin kuin äsken.
"Kiitos herätyksestä! En sotkenut vaatteitani. Taisin vaipua hetkeksi koomaan" Sanoin ja nousin tuolilta. "Nyt pitää lähteä hommiin! Taidan keitellä vielä kupillisen kahvia" Sanoin ja palasin talliin aloittaakseni Sawnin karsinan siivoamisen. Sitä ennen pistin kahvinkeittimen porisemaan.

Karsinan siivoamisen jälkeen hain itselleni toisen kupillisen mustaa kahvia ja hain tamman varusteet jo valmiiksi karsinan eteen odottelemaan. Kello oli vartinyli kymmenen ja olin kuulevinani puhetta jostakin. Askeleiden äänet kovenivat ja käänsin päätäni tallin oven suuntaan.
"Hyvää huomenta!" mies sanoi.
"Hy-hy-hyvää huomenta!" Änkytin tahtomattani ja yritin tunnistaa henkilöä. Nahkatakkinen intiaani? En ollut nähnyt tuota lettipäistä miestä täällä ennen. Omistaakohan hän täältä hevosen?
"Olen Aquene. Omistan Chakin ja toimin myös talliapulaisena. Oletko sinä hevosenhoitaja vai?" Mies vastasi kysymykseeni aivan kuin olisi lukenut ajatuksiani.
"Aivan! Olen Reneth, hoidan Sawnia. Hauska tutustua!" sanoin ja kättelin pitkää miestä hymyillen.

Kävelin kohti Sawnin tarhaa ja minulla oli edelleen kolmatta kertaa täytetty kahvimuki kädessäni. En pääse eroon kahvimukistani... Toisessa kädessä roikkui riimunnaru. Saavuin Sawnin tarhalle ja tamma olikin jo valmiiksi tarhan portilla odottelemassa minua. Se kiinostui kahvimukistani, mutta kauhistui kahvin hajua ja käänsi päänsä poispäin. "Huomenta neiti Kaiku" sanoin ja kiinnitin riimunnarun. Sawni katseli edelleen kahvimukiani korvat hörössä ja yritti saada selville olisiko mukissa jotakin hevosille tarkoitettua nestettä. "Se on tyhjä jo, ei siellä ole sinulle mitään hölmö. Tallissa saat porkkanan jos olet kiltti" Naureskelin Sawnille ja taputin sitä kaulalle. Jatkoimme vieretysten matkaa talliin. Karsinassa sidoin tamman tapani mukaan kiinni kalteriin ja kaivoin harjalaatikosta porkkanan, jonka olin aikaisemmin jemmannut sinne. Piilotin porkkanan selkäni taakse ja lähestyin Sawnia. Tamma katsoi minua hölmistyneenä ja sen korvat olivat hörössä. Käteni olivat edelleen selkäni takana. Sawni alkoi haistella kyynärpäitäni ja tajusi, että piilottelen porkkanaa selkäni takana. Ojensin porkkanan tammalle.

Hoitotoimenpiteiden jälkeen pistin Sawnille pelkät suitset päähän. Tänään en laittaisi ollenkaan satulaa. Harjasin vielä pikaisesti Sawnin selän toiseen kertaan ja selvittelin sen jouhet selvitysaineella. Hyvästelin kahvimukini ja laskin sen Sawnin harjakopan viereen. Otin ohjat kaulalta, avasin karsinan oven ja talutin tamman ulos tallista. Hmm, miten pääsen selkään? Löysin pienen jakkaran tallin nurkalta, mutta se ei varmastikkaan riittäisi avuksi, jotta pääsisin selkään. Nousin jakkaralle ja Sawni tepasteli eestaas jakkaran edessä. Tulin alas jakkaralta ja siirtelin sitä joka kerta kun tamma liikkui siitä poispäin. HUOH. Pysy nyt paikallasi!!! Aloin turhautua. Miksi olen näin lyhyt??!!! Ähkimiseni alkoi kuulostaa jo siltä, että kuntoni olisi loppumassa. Loppuisi nyt tämä pelleily! Haluan selkään hemmetti. Sawnikin alkoi jo häiriintyä ja ponnisti eteenpäin joka kerta kun yritin hypätä sen selkään. Yhtäkkiä huomasin tuolin, jossa olin aamulla istunut. Sen avulla pääsisin varmasti selkään. Heivasin jakkaran pois ja talutin Sawnin korkeamman tuolin luokse. Asettelin hevosen tuolin viereen ja ponnasin selkään. Tällä kertaa pääsin selkään ilman ongelmia ja Sawnikin näytti olevan tyytyväinen viimeiseen ponnistukseeni. Lähdimme kävelemään kohti kenttää. Tuntui oudolta ratsastaa ilman satulaa. Tällä hevosella ei ollut mikään maailman pehmein selkä. Yritin mukautua hevosen liikkeisiin ja suoristaa selkäni. Alkukäynneissä minulla on tapana aina löllötellä ja könöttää, vaikka pitäisi ottaa suora selkä asiakseen heti alusta alkaen.

Kentälle päästyämme kävelimme muutaman kierroksen rentoa käyntiä, kunnes aloin keräillä ohjia käsiini. Sawni heitteli päätään muutaman kerran protestina lyhyille ohjille, mutta lopetti sitten kun aloin käyttää pohkeitani enemmän. Yritin saada tamman kulkemaan mahdollisimman rennosti käynnissä ja teimme muutamia pysäytys- sekä peruutusharjoituksia. Totuin istumaan käynnissä, mutta miten olisi ravin laita? Annoin Sawnille merkiksi ravata ja tamma loikkasi hetkessä pitkään raviin. Pystyin keskittymään vain siihen, miten pysyisin hevosen selässä. Yritin istua mahdollisimman rennosti, mutta aloin näyttää pomppivalta jauhosäkiltä. Sawni hieman hermostui ja päätti lisätä vauhtia. Sain rentoutettua itseni enkä pomppinut enää läheskään niin paljon kuin äsken ja tamma alkoi ravata rennommin ja kuuliaisemmin. Asetuimme ympyrälle ja yritin pitää selkäni mahdollisimman suorana ja istuntani vakaana. Sawni oli paljon herkempi istunnalle kuin muistinkaan. Ilmeisesti se johtui satulattomuudesta. Ravi alkoi tuntua jo paikoitellen erittäin hyvältä ja rennolta. Pystyin jo hieman enemmän keskittymään ratsastukseeni ja aloin taivutella Sawnia enemmän. Väistötkin onnistuivat erinomaisesti ja kiitin tammaa suorituksen jälkeen antamalla pitkät ohjat hetkeksi.

Pienen kävelyhetken jälkeen otin ohjat taas käteen ja aloin taivutella Sawnia ja ottaa sitä taas kuulolle. Sawni myötäsi ohjastuntumaani ja narskutteli kuolaimia. Se taisi aavistaa, että kohta antaisin sille laukka-avut ja se saisi pinkaista päättömään laukkaan ja minä lentäisin leppäkeihäänä alas selästä. Sawni nosti laukan ennen kuin olin antanut sille yhtäkään merkkiä. Hidastin tamman takaisin käyntiin ja tein voltin ennen kuin annoin sille selkeän merkin laukasta. Sawni nosti pehmeästi ja sulavasti laukan, eikä minun tarvinnut tarttua harjasta kiinni. Laukassa pidin tasapainoni ja se tuntui liitävältä ja kevyeltä. Teimme muutamat laukannostoharjoitukset ja sen jälkeen jatkoimme ravissa työskentelyä. Ravi olikin oikeastaan ainoa askellaji, jossa istunnassani oli vielä kehittämisen varaa (ainakin ilman satulaa). Paikoitellen Sawni tuntui hieman varovan askeliaan, koska pelkäsi, että horjahdan sen selästä. Löysimme kuitenkin yhteisen sävelen eikä ravikaan tuntunut enää yhtään pahalta.

Ratsastuksen jälkeen pysäytin Sawnin ja loikkasin alas selästä. Venyttelin hieman jalkojani takapuoli tuntui paikoitellen hieman turtuneelta. Nappasin ohjat käteeni ja kävelimme muutaman kierroksen kenttää ympäri. Avasin kypärän remmit ja otin kypärän pois päästäni. Ah, ilmaa! Poistuessamme kentältä Sanni talutteli Indiä ratsastuskentän laitamilla. Moikkasimme toisillemme ja jatkoimme matkaa Sawnin kanssa kohti tallia. Heti karsinaan päästyämme otin Sawnilta suitset pois ja annoin sen juoda automaatista vettä. Harjasin tamman vielä kertaalleen ja tarkistin sen jalat. Korjasin tavarat ja varusteet takaisin paikoilleen ja lakaisin karsinan edestä roskat pois.

Sawni näytti hieman uupuneelta, mutta innostui päästessään omaan tarhaansa. Sillä oli vielä energiaa heittää muutama kierros pukkilaukkaa.

----------

Statsit tulevat myöhemmin :>

Hienoa, että olette Sawnin kanssa löytäneet yhteisen sävelen - taidat olla juuri se oikea ihminen Sawnille. Se on luonteikas tamma, mutta senkin kanssa pystyy hyviin suorituksiin, kun jaksaa hevosen eteen nähdä vaivaa. Kiva, että hevonen pääsi vähän kentälle harjoittelemaan. Edelleen sujuvaa tekstiä ja hauskoja yksityiskohtia tarinassa : )!

~ Annika