Chak'wainan päiväkirja

Aamu oli jo pitkällä, kun Ninovanin tallin pihaan kaarsi pieni auto, joka veti perässään selvästi parempia päiviä nähnyttä traileria. Auton ohjaksissa istui mies, jonka paksut mustat hiukset olivat vedetty taakse letille, ja syvällä päässä oli tuttu vaalea stetsoni. Miehen vieressä istui nainen, jonka tumma iho oli ryppyinen, ja jonka silmät tuikkivat kuin tuhat taivaan tähteä. Tumman naisen mustissa hiuksissa näkyi siellä täällä harmaita haivenia, olihan Aquenen mummo jo ties kuinka monta kymmentä vuotta.

Aquene, se oli tuon miehen nimi, joka muutti juuri tänään hevosensa Cha'kwainan kanssa Ninovaniin. Mies hidasti ja lopulta pysäytti kulkuneuvon tallin pihaan. Samantien kuului trailerista eirttäin äänekäs hirnahdus, jonka saattelemana kuului pitkin pihamaata erilaisia vastauksia orin riemukiljahdukseen. Pihalta kantautuva meteli taisi saada tallinomistajankin kiinnostumaan, sillä pian Aquene oli kättelemässä Sannia.
"Aamuja vain neidille. Tässä me nyt olisimme Chakin kanssa, kuten sovittu."
Aquene oli eilen käynyt allekirjoittamassa vuokrasopimukset ja kaiken, jotta hän pääsisi mahdollisimman pian Chakin kanssa touhuamaan. Mustangori muistuttikin pian olemassaolostaan, sillä napakka potku seinään sai kopin hieman vavahtelemaan.

Yhteistuumin Sanni ja Aquene kävelivät trailerin taka-osalle ja avasivat sen tottunein ottein. Miehen mummo, Namid, odotteli trailerin varjossa päästäkseen ajamaan takiasin reservaattiin. Intiaanimies avasi kopin sivuoven ja tarttui Chakia riimuista samalla kun Sanni avasi takapuomin. Mies irroitti riimunnarun kopin seinästä ja lähti rauhallisesti ohjaamaan oriaan ulos kopista. Kun Chakin jalat kopisivat sillalla, tuo pärskähti pari kertaa levottomasti, mutta Aquenen rauhoittava puhe ja varmat otteet saivat varovaisen hevosen rauhoittumaan. Päästyään pois ahtaasta, kuumasta ja pimeästä kopista, Chak nosti päänsä korkealle ja antoi katseensa kiertää ympäri maisemaa. Orin sieraimet värähtelivät tuon kun tuo haisteli uutta ilmaa. Mustangi veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja hirnui niin lujaa, että Aquenen teki mieli peittää korvansa. Jokunen hevonen vastasi hirnuntaan ja Chak heilautteli päätään uhitellen, mutta lopetti Aquenen kiristäessä riimunnarua.

"Mihin tarhaan vien hänet?"
Intiaani kysyi Sannilta. Tallinpitäjä neuvoi Aquenen oikeaan suuntaan ja intiaani sekä hevonen katosivat vähäksi aikaa. Pian mies palasi, hyvästeli mummonsa ja katseli, kun mummo ajoi trailerin kanssa pois näköpiiristä. Mies painoi stetsonin paremmin kasvojensa suojaksi ja palasi orinsa luo. Chak seisoi keskellä tarhaansa, pää korkeuksissa, sieraimet väristen. Nuoren hevosen jokainen lihas värähteli kiiltävänharmaan turkin alla. Ori hirnui taas ja pukitti, nostaen sitten laukan ja laukkasi koko tarhan ympäri. Sitten tuo pysähtyi taas keskelle tarhaa, nousi takajaloilleen ja pukitti. Mustangi oli täynnä energiaa, mutta kohta tuo kuitenkin rauhoittui, ja laski päänsä ruohikkoon. Aquene naurahti orilleen, ja päätti mennä viemään vähäiset omaisuutensa uuteen asuntoonsa. Antaisi Chakin totutella pari päivää uuteen asuinpaikkaansa, ennenkuin koulutus taas jatkuisi.

----------

Statsit tulevat myöhemmin :>

Hyvä, että matka sujui ongelmitta ja Chak reagoi uuteen ympäristöön mallikkaasti - ihmeteltävää riittää vielä, mutta ori oppii varmasti nopeasti tallin tavoille! Tarinasta löytyi kaikki oleellinen pienillä yksityiskohdilla maustettuna, hyvä!

~ Annika

//Sori tää et pistän molemmat peräjälkee, mutta ei oo ollu aikaa viimepäivinä näitä laittaa. //


Ulkona oli vielä hämärää, kun Aquene raotti silmiään Ninovanin asuntolassa. Mies haukotteli ja venytteli lihaksikasta vartaloaan, vilkaisu kelloon kertoi, että oli puoli tuntia aamuruokintaan. Niinpä mies nousi sängystä ja tallusti suihkuun. Kaksi edellistä pävää olivat olleet tylsiä, sillä piti antaa orin tottua uuteen paikkaan, mutta tänään he jatkaisivat taas ratsukoulutusta.

Puolen tunnin päästä intiaanimies oli ulkona, päällään tutut vaaleat varkut ja valkea t-paita. Päivästä oli ennustettu tulevan lämmin, joten suosiolla Aquene oli jättänyt takkinsa asuntolaan. Vihellellen mies käveli talliin, jossa joku jo sytytteli valoja. Luultavasti Sanni. Mies astui sisälle talliin.
"Hei, ruokin tänään itse Chakin."
Aquene tervehti Sannia hipaisten stetsoninsa lippaa. Tallinomistaja nyökkäsi ja mies katosi rehuvarastoon. Chakin ämpäriin Aquene mittasi desin kauraa, hieman kivennäisiä ja pellavaa. Chak ei tarvinnut kauraa paljon, sillä tuota ei vielä valmennettu. Energiaa ori sai toistaiseksi tarpeeksi heinästä, Aquene kun uskoi mummonsa neuvomiin ruokintaohjeisiin. Jos mustangit luonnossa pärjäsivät ruoholla, ne pärjäisivät sillä ihmistenkin luona. Toki eri asia oli siinä vaiheessa, kun kilpailtiin.

Ämpäri kourassaan mies käveli hevosensa karsinalle.
"Hei Chak."
Karsinasta kuului pieni epämääräinen hörähdys jo mustangi työnsi päänsä ulos karsinasta. Sinisilmäinen ori pyöräytti pari kertaa silmiään, ennenkuin laski Aquenen karsinaansa. Intiaani asetti ruokakupin maahan ja aloitti asialla, mitä hänn teki joka aamu. Ensin mies laski kätensä orin poskelle, kosketti hevosta kaikkialle tuon päässä ja kaulassa, antaen vasta sitten Chakille luvan syödä. Kun ori söi, mies liu'utti kättään tuon selällä, siveli kylkiä, kosketteli vatsaa ja liu'utti kättään lavalla. Kun selkä ja kyljet oltiin käyty lävitse, oli jalkojen vuoro. Vuohisen kohdalle kätensä laittaessaan, ei tarvinnut miehen edes nojata hevoseen, kun tuo nosti jalkansa. Näin käytiin jokainen jalka lävitse.
"Hyvä poika, niin sitä pitää. Oikein hyvä."
Chak ei ollut nykyään moksiskaan kosketuksesta, joskus kerjäsi jopa rapsutuksia korvantakaa. Kun saisi orin vielä tottumaan siihen, että muutkin saisivat koskettaa tuota. Josta Aquene saikin idean. Mies lähti karsinasta ja etsi käsiinsä Sannin.

"Hei, oletko jo ruokkinut hevoset?"
Sanni nyökkäsi ja katsoi kysyvästi intiaania.
"Tarvitsisin hieman apua Cha'kwainan koulutuksessa, se kun ei tykkää muiden kosketuksesta."
Sanni tyytyi nyökkäämään ja seurasi Aquenea orin karsinalle, jossa tuo parahiksi oli loepttanut ruokailunsa. Aquene astahti karsinaan ja tarttui Chakin riimuihin.
"Tule vain sisälle."
Sanni astui sisälle karsinaan ja Chak jäykistyi samantien. Aquene puheli hevoselle rauhoittavasti ja silitti tuon poskea, ori rauhoittui nopeasti. Intiaani neuvoi apuriaan toimimaan samalla tavalla, kuin hän itse oli toiminut aikaisemmin. Aluksi Chak oli jäykkä, mutta rentoutui nopeasti, sillä pitihän jo vuoden ihmisten kanssa tekemisissä olevan hevosen olla tottunut muihinkin kuin omistajaansa. Toisinaan oria vain piti muistuttaa, että muutkin kaksijalkaiset olivat mukavia, kun vain Aquene.

Päivän ensimmäinen harjoitus oli ohitse, Aquene kiitti Sannia ja lupautui tekemään minkä tahansa vastapalveluksen, jos vain Sanni pyytäisi. Nyt olisi taas kerran aika pukea varusteet ja lähteä aamuiselle kävelylenkille. Intiaani talutti mustanginsa ulos karsinasta ja talutti orin ulos, kiinnittäen sen sitten varjoon. Mies haki kaikki tarvitsemansa varusteet ulos ja aloitti perus hoitamisen. Ensin Aquene harjasi koko hevosen pitkin pyörivin liikkein kovalla pölysualla, sitten hän selvitti hännän ja harjan vähäiset takut ja seuraavaksi pehmeällä harjalla irroitteli pölyt karvasta. Kostealla rievulla mies pyyhki vielä koko hevosen päästä kavionkärkiin. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, puhdistettiin kaviot. Koko prosessin ajan mies puheli rauhoitellen orilleen, joka silloin tällöin säpsähteli, mutta suurimmaksi osaksi vain tarkkaili uteliaana ympäristöään.

Kun hevonen oli puunattu valmiiksi, tarttui Aquene vilttiin, jonka tuo laski hellästi orinsa selkään. Suoristettuaan viltin huolellisesti, mies tarttui raskaaseen lännensatulaan. Satula laskettiin hellävaraisesti orin selkään ja satulavyö kiristettiin. Seuraavaksi suitset päähän. Aquene tarttui Chakia niskantakaanta ja avasi riimujen turparemmin. Chak vastusteli hetken aikaa kuolaimia, mutta otti ne kuitenkin pian suuhunsa. Mies ujutti niskaremmin orin korvien taa ja kiristi kaikki hihnat. Ohjia ei ollut tälläkään kertaa mukana, vaan mies kiinnitti riimujen turpahihnan uudelleen ja lähti taluttamaan Chakia kohti metsänreunasta pilkistävää polkua.

Aamu oli hiljainen ja viileä. Linnut lauloivat, puskissa rapistelivat oravat ja jossakin solisi puro. Chak käveli valppaana omistajansa vieressä, joka myöskin oli valpas. Kaksikko kulki pehmeäpohjaista peltoa aina preerian reunalle asti, jonne he pysähtyivät katselemaan maisemia. Kaukaa oli mahdollista nähdä biisonilauman, mutta muuta elämää ei ihmissilmä havainnut tässä kohtaa. Ori ja omistaja kääntyivät palatakseen tallille.

Kello lähenteli keskipäivää, ja kuumuus oli käsin kosketeltavissa, kun hikinen Aquene ja energinen Chak palasivat kävelyltään. Intiaani riisui orin vatusteet, ja kehui mustangia valtavasti erittäin hyvin menneestä reissusta. Nopean harjauksen jälkeen Aquene laski Chakin pariksi tunniksi pihalle, nyt olisi aika tehdä kaikkea muuta ja levähtää paahtavan auringon ulottumattomissa.

Chakin nauttiessa heinää ulkona, Aquene puhdisti orin karsinan, laittoi päiväruuan valmiiksi ja autteli kaikkia, jotka apua sattuivat pyytämään. Pari naulaa tuli hakatuksi sinne ja tänne, tuli selvitetyksi missä se hiiren pesä oli, kun rehulaatikon seinään oli nakerrettu reikä ja lopuksi vielä vaihdettiin yksi palanut lamppu. Siihen vierähtikin keskipäivän kuumimmat tunnit, ja oli taas aika hakea Chak työntekoa varten.

Chak natusteli heinää Aquenen astuessa tarhaan sisälle, mies huomasi samantien, että nyt oli jokin vialla. Päästessään lähelle hevostaan, tuo kirmasikin karkuun. Jaa sillä lailla, tahdottiin sitä leikkiä. Intiaani ajatteli, kun näki hevosensa tuikkivat silmät. Nimi ei tehnyt enää oikeutta Chakille, sillä ei hevonen enää itkenyt surkeaa kohtaloaan, vaan alko luottamaan ihmisiin ja nauttimaan elämästä. Se saattaisi olla ikuisesti mysteeri, että miksi Chak niin kovasti kammoksui ihmisiä, mutta sen turhan pelon aikoisi mies kitkeä hevosestaan mahdollisimman tarkkaan.

Aquene kulki taas kohti oria, joka uudemman kerran pinkaisi karkuun. Mies huokaisi aavistuksen tylsistyneenä.
"Chak, tuleppas nyt tänne, ei ole nyt aivan oikea hetki pelleillä."
Intiaani rapisutteli taskussaan olevia papereita ja sai orin kiinnostumaan. Suipot korvat höröllä papurikkotäpläinen kulki omistajansa luo, ja antoi kuin antoikin kiinni.
"Hyvä poika, niin sitä pitää. Nyt mennään töihin."
Aquene puki riimut orilleen ja lähti taluttamaan tuota tallille päin. Taas Chak harjattiin reippaasti mutta huolella, ennenkuin tuon päähän puettiin taas suitset. Nyt olisi aika harjoitella juoksutusliinassa!

Aquene maiskautti Chakin liikkeelle, joka päätään heiluttaen lähti kävelemään. Napakasti Mies napautti juoksutusraipalla maata, saaden orin hieman heräilemään horroksestaan ja vetämään liinan myös kireälle. Pari kierrosta mentiin vain käyntiä, ennenkuin Aquene maiskutti uudelleen. Tarvittiin taas raipan heilautus maahan, että Chak jaksoi muistaa, mitä se maiskutus taas kerran tarkoitti. Ori nosti lennokkaan ravin parin pukin saattelemana.
"Ptruu Chak, ei niin lujaa."
Aquene rauhoitteli orin innostuessa ottamaan pari laukka-askelta. Tämän komennon hevonen muisti liiankin hyvin ja pysähtyi, yrittäen kiepsahtaa toiseen suuntaan. Intiaani heilautti raippaansa muistuttaen sen olemassaolosta ja silmiään pyöritellen ori syöksähti taas laukkaan, onneksi oikeaan suuntaan.
"Ptruu Chak, rauhassa."
Nyt ori hidasti raviin pärskähtäen tyytymättömästi, se tahtoi laukata ja lujaa.

Taas ravailtiin pari kierrosta, ennenkuin Aquene maiskautti, saaden koko hevosen räjähtämään käsiin. Hetken aikaa sai oria tyynnytellä, ennenkuin tuo suostui laukkaamaan kiltisti, eikä rynninyt eteenpäin. Kun hidastaminen, nopeuden kohottaminen ja pysähtyminen kaikki onnistuivat oikeaan suuntaan kiertäessä, vaihdettiin suuntaa. Nyt ei ollut minkäänlaista ongelmaa, vaan oli havaittavissa, että Chak alkoi kyllästyä. Niinpä sai liinassa harjoitteleminen päättyä, ennenkuin mustangista tulisi kuuro, ja tuo tekisi juuri niin kuin itseään kiinnosti.

Aquene irroitti juoksutusliinan ja laski orin kentälle vapaaksi. Chak nosti samantien riemukkaan laukan ja laukkasi pari kierrosta samalla, kun Aquene raahasi pienen esteen keskelle kenttää. Ei tarvinnut mustangia ohjata oikeaan suuntaan, kun pukitellen ja pärskien tuo jo loikkasi komean ilmaraon kanssa esteen yli. Aquene antoi hevosensa purkaa energiansa vapaasti, ja niin ori myös teki. Tuo pukitteli, hyppi pystyyn, loikki sivulle ja esteen yli, mutta kun Aquene vihelsi pienesti, ori hidasti heti ja käveli omistajan luo.
"Hyvä poika, niin sitä pitää. Tänään taidat hurmata kaikki, kun ei ole mitään ongelmaa missään. Niin sitä pitää!"
Aquene silitti Chakia, joka huokaisi ja sulki silmänsä. Palkkioksi hyvästä työstä intiaani rapsutti hetken aikaa mustangiaan.
"Noniin Chak, jatketaan."

Aquene oli mummonsa opastuksella opettanut Chakille jos jonkinlaisia käsimerkkejä, joista oli hyötyä silloin, kun ori tahtoi kuunnella. Tänään oli sellainen päivä, kun mustangi jaskoi kuunnella. Mies talutti hevosensa kentän keskelle, nosti molemmat kätensä eteensä tehden stop eleen. Aquene käänsi selkänsä hevoselleen ja käveli kentän toiseen päähän. Siellä hän kääntyi ympäri ja vihelsi, Chak nosti ravin ja ravasi Aquenen luo.
"Hyvä poika, aivan loistavaa, tosi hyvä!"
Aquene toisti tämänkin kahdesti, ennenkuin siirtyi seuraavaan harjoitukseen. Nyt mies pysäytti taas hevosen keskelle kenttää, ja kehotti kämmenselät oria päin käsiään hitaasti huitoen tuota peruuttamaan. Hetken aikaa joutui Chak muistelemaan, mitäs tämä ele nyt tarkoittikaan, ennenkuin suostui peruuttamaan. Kun Aquene nosti kätensä ilmaan stop eleeksi, pysähtyi orikin.
"Oikein hyvä!"
Mies taputti taas kerran oria lujasti lautaselle ja mustangi hörähti.

Ennenkuin olisi aika Chakin päästä loppuillaksi tarhaan, olisi aika ottaa ohjat ensimmäistä kertaa käyttöön. Aquene valitsi pitkät ajo ohjat, jotka hän kiinnitti orin suitsiin ja selässä olevaan vyöhön. Hieman ihmeissään mustangi oli, kun mies ei jäänytkään tuon vierelle, vaan meni taakse ohjien kärkeen. Chak yritti kääntyä Aquenen perään, mutta mies maiskautti ja hevonen tyytyi kävelemään eteenpäin. Kaksikko kulki normaalin kierroksen, ennenkuin intiaani päätti näyttää orille, mitä ohjilla tehtiin. Hellästi hän veti oikeanpuolikkaisesta ohjasta, mutta ori pysähtyi. Aquene maiskautti uudelleen tuon liikkeelle ja veti taas ohjasta, mutta ori pysähtyi uudelleen. Vasta neljännellä kerralla Chak kääntyi oikealle, josta ori sai samantien kehuja. Ei kulunut aikaakaan, kun ori ymmärsi, että kun ohjasta vedettiin vain hieman, piti kääntyä kyseiseen suuntaan, ja kun vedettiin molemmista, piti pysähtyä. Huomenna se olisi taas hetkeksi unohtanut, mitä ne tarkoittaisivatkaan, mutta kertaus oli opintojen äiti.

"Saa riittää tältä päivältä poikaseni, pääset nyt kirmailemaan tarhaasi."

----------

Statsit tulevat myöhemmin :>

Hienoa, että Chak on kotiutunut Ninovaniin näinkin nopeasti - ylläreitä tulee aina kun ihan uuteen paikkaan päästään, eikä se lienee tämänkään oriin kohdalla mikään yllätys. Teillä taitaa olla edessä mielenkiintoinen taival, mutta ainakin alku näyttää sujuvan hyvillä mielin ilman kummempia kommelluksia :S Eläväistä tarinankerrontaa, hyvä! :3

~ Annika